Urantia-kirja

Luku 56

Universaalinen ykseys

56:0.1 (637.1) JUMALA on yhtenäisyys. Jumaluus on universaalisesti koordinoitunutta. Universumien universumi on yksi valtava, yhtenäinen mekanismi, jota yksi infiniittinen mieli absoluuttisesti valvoo. Universaalisen luomuksen fyysiset, älylliset ja hengelliset osa-alueet ovat jumalallisesti korreloituja. Täydellisen ja epätäydellisen välillä vallitsee kiistaton keskinäissuhde, ja siksi finiittinen, evolutionaarinen luotu voi nousta Paratiisiin noudattamalla Universaalisen Isän kehotusta: ”Olkaa tekin täydelliset niin kuin minä olen täydellinen.”

56:0.2 (637.2) Kaikki luomistuloksen moninaiset tasot yhdistyvät Kokonaisuniversumin Arkkitehtien suunnitelmissa ja hallinnossa. Ajallis-avaruudellisten kuolevaisten rajoittuneessa mielessä maailmankaikkeus saattaa tarjota monia ongelmia ja tilanteita, jotka näyttävät kuvastavan epäharmoniaa ja osoittavan tehokkaan koordinoinnin puuttumista. Mutta ne meistä, jotka kykenevät tarkkailemaan universumin ilmiöitä laaja-alaisemmin ja jotka ovat kokeneempia tässä taidossa löytää luovan moninaisuuden alla piilevä pohjimmainen yhtenäisyys ja havaita kaiken tämän monihaaraisen toiminnan ylle levittäytyvä jumalallinen ykseys, käsittävät paremmin näissä kaikissa universaalisen luovan energian monilukuisissa ilmentymissä esille tulevan jumalallisen ja ainoan tarkoituksen.

1. Fyysinen koordinointi

56:1.1 (637.3) Fyysinen eli aineellinen luomistulos ei ole infiniittinen, mutta se on täydellisen koordinoitu. On olemassa vahvuutta, energiaa ja voimaa, mutta alkuaan ne kaikki ovat yhtä. Seitsemän superuniversumia näyttävät kaksinaisilta, keskusuniversumi näyttää kolminaiselta, mutta Paratiisi on yhtä ainoaa koostumusta. Ja Paratiisi on kaikkien aineellisten universumien – entisten, nykyisten ja tulevien – aktuaalinen lähde. Mutta tämä kosminen eriytyminen on ikuisuuden tapahtuma, sillä minään aikana – menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa – ei avaruutta eikä aineellista kosmosta ilmaannu kaiken keskuksena olevasta Valon Saaresta. Paratiisi toimii kosmisen lähteen ominaisuudessa avaruutta edeltäen ja ennen ajallisuutta; niinpä sen johdannaiset näyttäisivät ajallisuudessa ja avaruudessa orvoiksi jääneiltä, elleivät ne ilmaantuisi Kvalifioimattoman Absoluutin kautta, joka on niiden perimmäinen tyyssija avaruudessa ja niiden esilletuoja ja säätelijä ajallisuudessa.

56:1.2 (637.4) Kvalifioimaton Absoluutti ylläpitää fyysistä maailmankaikkeutta, kun Jumaluusabsoluutti sen sijaan on koko aineellisen todellisuuden oivallisen ylivalvonnan takana, ja Universaalinen Absoluutti yhdistää toiminnallisesti molemmat Absoluutit. Tätä aineellista maailmankaikkeutta koossapitävän korrelaation ymmärtävät kaikki persoonallisuudet – aineelliset, morontiaaliset, absoniittiset tai hengelliset – parhaiten siten, että he tarkkailevat koko bona fide materiaalisen todellisuuden gravitaatioreagointia ala-Paratiisiin keskittyvään gravitaatioon.

56:1.3 (638.1) Gravitaation avulla toteutuva yhdistyminen on universaalista ja muuttumatonta, puhtaaseen energiaan reagoiminen on sekin universaalista ja väistämätöntä. Puhdas energia (alkuvahvuus) ja puhdas henki ovat gravitaation suhteen täysin esireagoivia. Näitä alkuvahvuuksia, jotka kuuluvat luontaisesti Absoluutteihin, säätelee Universaalinen Isä henkilökohtaisesti. Siksi kaikki gravitaatio keskittyykin puhdasta energiaa ja puhdasta henkeä olevan Paratiisin-Isän henkilökohtaiseen läsnäoloon ja hänen supermateriaaliseen asuinsijaansa.

56:1.4 (638.2) Puhdas energia on kaikkien suhteellisten, ei-henkitoiminnallisten realiteettien alkulähde, kun puhdas henki taas on kaikkien energian perusjärjestelmien jumalallisen ja ohjaavan ylivalvonnan potentiaali. Ja nämä realiteetit, niin moninaisina kuin ne kautta avaruuden ilmenevätkin ja niin erilaisina kuin ne ajallisuuden liikkeissä havaitaankin, keskittyvät kumpikin Paratiisin-Isän persoonaan. Hänessä ne ovat yhtä – niiden täytyy olla yhdistyneitä – sillä Jumala on yksi. Isän persoonallisuus on absoluuttisen yhtenäinen.

56:1.5 (638.3) Jumala Isän infiniittisessä olemuksessa ei mitenkään voisi ilmetä todellisuuden kaksinaisuutta, kuten fyysistä ja hengellistä todellisuutta. Mutta sinä hetkenä kun käännämme katseemme Paratiisin-Isän henkilökohtaisten arvojen infiniittisiltä tasoilta ja absoluuttisesta todellisuudesta, havaitsemme näiden kahden todellisuuden olemassaolon ja huomaamme niiden reagoivan täysimääräisesti hänen persoonansa läsnäoloon. Häneen sisältyy kaikki.

56:1.6 (638.4) Heti kun irtaannut Paratiisin-Isän infiniittisen persoonallisuuden kvalifioimattomasta käsitteestä, sinun on tehtävä oletus MIELEN olemassaolosta väistämättömänä menetelmänä, jolla yhdistetään alati laajeneva erilaistuminen näiden alkuperäisen, yksielementtisen Luojapersoonallisuuden, Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen – MINÄ OLEN -olevaisen^[2] – kaksinaisten universumi-ilmentymien välillä.

2. Älyllinen ykseys

56:2.1 (638.5) Ajatus-Isä saa henki-ilmaisunsa Sana-Pojassa ja saavuttaa reaalisuuden laajenemisen Paratiisin kautta kaukaisuuksiin ulottuvissa aineellisissa universumeissa. Iankaikkisen Pojan hengelliset ilmentymät korreloituvat luomistuloksen aineellisten tasojen kanssa Äärettömän Hengen toiminnoin, jonka henkeen reagoivan mielihoivan välityksellä ja jonka fyysistä ohjaavissa mielen teoissa Jumaluuden hengelliset realiteetit ja Jumaluuden aineelliset seuraamukset korreloituvat toistensa kanssa.

56:2.2 (638.6) Mieli on Äärettömän Hengen toiminnallinen varustus, sen vuoksi se on potentiaaliltaan infiniittistä ja siksi sen esiintyminen on universaalista. Universaalisen Isän alkuajatus ikuistuu kahdeksi ilmentymäksi: Paratiisin Saareksi sekä hänen vertaisekseen Jumaluudeksi: hengelliseksi ja Iankaikkiseksi Pojaksi. Tämä ikuisen todellisuuden kaksinaisuus tekee mielen Jumalasta, Äärettömästä Hengestä, väistämättömän. Mieli on välttämätön yhteydenpitokanava hengellisten ja aineellisten todellisuuksien välillä. Aineellinen evolutionaarinen olento voi vain mielen välityksellä muodostaa käsityksen sisimmässä olevasta hengestä ja ymmärtää sitä.

56:2.3 (638.7) Tämä infiniittinen ja universaalinen mieli esiintyy ajallisuuden ja avaruuden universumeissa kosmisena mielenä; ja vaikka tämä kosminen mieli ulottuu mielenauttajahenkien alkukantaisesta hoivamuodosta aina universumin ylimmän toimeenpanijan suurenmoiseen mieleen asti, yhdistyy sekin vastaavasti Seitsemän Valtiashengen harjoittamassa valvonnassa, jotka Henget puolestaan koordinoituvat ajallisuuden ja avaruuden Korkeimman Mielen kanssa ja korreloituvat täydellisesti Äärettömän Hengen kaiken sisäänsä sulkevaan mieleen.

3. Hengellinen yhdistyminen

56:3.1 (639.1) Aivan kuten universaalisen mieligravitaation keskipisteenä on Äärettömän Hengen henkilökohtainen läsnäolo Paratiisissa, samoin universaalinen henkigravitaatiokin keskittyy Iankaikkisen Pojan henkilökohtaiseen läsnäoloon Paratiisissa. Universaalinen Isä on yksi, mutta ajallisuudelle ja avaruudelle hän ilmenee puhtaan energian ja puhtaan hengen kaksinaisina ilmiöinä.

56:3.2 (639.2) Paratiisin henkireaalisuudet ovat niin ikään yhtä, mutta kaikissa ajallis-avaruudellisissa tilanteissa ja suhteissa tämä yksi ja ainoa henki ilmenee toisaalta Iankaikkisen Pojan henkipersoonallisuuksien ja -vuodattumien ja toisaalta Äärettömän Hengen ja häneen liittyvien luomusten henkipersoonallisuuksien ja -influenssien kaksinaisina ilmiöinä; ja on vielä kolmaskin – puhdasta henkeä olevat fragmentoitumat – Isän antama lahja Ajatuksensuuntaajien ja muiden esipersoonallisten henkientiteettien muodossa.

56:3.3 (639.3) Kohtasitpa hengellisiä ilmiöitä tai oletpa yhteydessä henkiolentoihin millä universumitoimintojen tasolla hyvänsä, tiedät nyt, että ne kaikki juontuvat henkeä olevasta Jumalasta Henki-Pojan ja Äärettömän Mieli-Hengen toimenpitein. Ja tämä kaukaisuuksiin ulottuva henki toimii ajallisuuden evolutionaarisissa maailmoissa sellaisena ilmiönä, jollaisena sitä johdetaan paikallisuniversumin päämajasta. Näistä Luoja-Poikien pääkaupungeista Pyhä Henki ja Totuuden Henki yhdessä mielenauttajahenkien vaikutuksen kanssa ulottuvat aineellisia mieliä edustaville alemmille ja kehittyville tasoille.

56:3.4 (639.4) Kun mieli on Valtiashenkien tasolla yhdistyneempää yhteydessä Korkeimpaan Olentoon ja kosmisen mielen ominaisuudessa Absoluuttiselle Mielelle alistettuna, samalla kehittyville maailmoille osoitettu henkihoiva yhdistyy suoranaisemmin paikallisuniversumien päämajassa asuvissa persoonallisuuksissa ja johtavien Jumalallisten Hoivaajien henkilössä, ja nämä vuorostaan korreloituvat lähes täydellisesti Iankaikkisen Pojan paratiisigravitaation piiriin, jossa tapahtuu kaikkien ajallis-avaruudellisten henki-ilmentymien lopullinen yhdistyminen.

56:3.5 (639.5) Luodun olennon täydellistynyt olemassaolo on saavutettavissa, säilytettävissä ja iäistettävissä siten, että itsetajuinen mieli fuusioituu Paratiisin-Kolminaisuuteen kuuluvan persoonan lahjoittamaan esikolminaisuutta olevaan henkiosaseen. Kuolevaisen mieli on Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen Poikien ja Tyttärien luomus, ja kun se on fuusioitunut Isän antamaan Ajatuksensuuntaajaan, se pääsee osalliseksi evolutionaaristen maailmojen kolminkertaisesta henkivarustuksesta. Mutta nämä kolme henki-ilmentymää yhdistyvät täydellisesti finaliiteissa, kuten ne ikuisuudessa olivat tällä tavoin yhdistyneitä Universaalisessa MINÄ OLEN -olevaisessa^[3], ennen kuin tästä koskaan tuli Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen Universaalista Isää.

56:3.6 (639.6) Hengestä on aina ja loppujen lopuksi tultava ilmenemiseltään kolminkertaista ja lopulliselta reaalistumiseltaan Kolminaisuus-yhdistynyttä. Henki saa alkunsa yhdestä lähteestä kolminkertaisen ilmentymisen kautta; ja lopullisuudessa sen täytyy saavuttaa ja se saavuttaa täyden reaalistumisensa siinä jumalallisessa yhdistymisessä, joka koetaan iäisyydessä tapahtuvassa Jumalan löytämisessä – ykseydessä jumalallisuuden kanssa – sekä sen kosmisen mielen hoivalla, joka on Isän universaalisen ajatuksen ja iankaikkisen sanan infiniittinen ilmentymä.

4. Persoonallisuuden yhdistyminen

56:4.1 (639.7) Universaalinen Isä on jumalallisella tavalla yhtenäinen persoonallisuus; niinpä ennen Havonaan-pääsyään täysin yhdistyneitä persoonallisuuksia ovat myös kaikki ne hänen ylösnousemukselliset lapsensa, jotka Ajatuksensuuntaajiin sisältyvä, lähtökohtaansa vetävä liikevoima vie Paratiisiin, Ajatuksensuuntaajiin, jotka Isän kehotusta noudattaen lähtivät Paratiisista asettuakseen aineellisiin kuolevaisiin.

56:4.2 (640.1) Persoonallisuus pyrkii luonnostaan yhdistämään kaikki rakennusosinaan olevat realiteetit. Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen infiniittinen persoonallisuus, Universaalinen Isä, yhdistää kaikki seitsemän Absoluuttia, jotka muodostavat Infiniittisyyden; ja kuolevaisen ihmisen persoonallisuudella, joka on Universaalisen Isän yksinomaisesti ja suoraan antama lahja, on niin ikään kyky yhdistää kuolevaisen luodun muodostavat osatekijät. Tällainen luodun koko persoonallisuuden yhdistävä luovuus on syntymämerkki, joka kertoo sen korkeasta ja ylhäisestä lähteestä ja todistaa lisäksi katkeamattomasta yhteydestään tähän samaan lähteeseen persoonallisuuspiirin kautta, jolla keinoin luodun persoonallisuus pitää suoraa ja jatkuvaa yhteyttä Paratiisissa olevaan kaiken persoonallisuuden Isään.

56:4.3 (640.2) Vaikka Jumala ilmenee Seitsenkertaisen toimipiireistä korkeimmuuden ja perimmäisyyden kautta aina Absoluuttiseen Jumalaan asti, Paratiisiin ja Jumala Isän persoonaan keskittyvä persoonallisuuspiiri tarjoaa keinon kaikkien näiden jumalallisen persoonallisuuden eri ilmenemismuotojen perinpohjaiseen ja täydelliseen yhdistämiseen, sikäli kuin kysymyksessä ovat kaikki luodut persoonallisuudet kaikilla älyllisen olemassaolon tasoilla ja täydellisten, täydellistyneiden ja täydellistyvien universumien kaikissa maailmoissa.

56:4.4 (640.3) Vaikka Jumala on universumeille ja universumeissa kaikkea, mitä olemme esittäneet, hän on kuitenkin sinulle ja kaikille muille Jumalaa tunteville luoduille yksi, sinun Isäsi ja heidän Isänsä. Persoonallisuudelle Jumala ei voi olla monikollinen. Jumala on Isä jokaiselle luodulleen, ja on konkreettisesti mahdotonta, että yhdelläkään lapsella olisi useampi kuin yksi isä.

56:4.5 (640.4) Filosofisesti ja kosmisesti ajateltuna ja esilletulon eriytettyjä tasoja ja tapahtumapaikkoja ajatellen saatat mielessäsi hahmottaa ja joudut pakostakin hahmottamaan asian ikään kuin toiminnassa olisi moniaita Jumaluuksia ja olettamaan, että olemassa on monia Kolminaisuuksia; mutta kokonaisuniversumin joka kolkassa jokaisen palvovan persoonallisuuden palvontakokemuksessaan saamassa henkilökohtaisessa yhteydessä Jumala on yksi. Ja tämä yhdistynyt ja persoonallinen Jumaluus on Paratiisin-vanhempamme, Jumala Isä, kaikkien persoonallisuuksien lahjoittaja, säilyttäjä ja Isä, alkaen asuttujen maailmojen kuolevaisesta ihmisestä ja päätyen Iankaikkiseen Poikaan Valon Keskussaarella.

5. Jumaluuden ykseys

56:5.1 (640.5) Paratiisin-Jumaluuden ykseys, jakamattomuus, on eksistentiaalista ja absoluuttista. On olemassa kolme ikuista Jumaluuden personoitumaa: Universaalinen Isä, Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki, mutta Paratiisin-Kolminaisuudessa he ovat aktuaalisesti yksi Jumaluus, jakamaton ja jakamattomissa oleva.

56:5.2 (640.6) Eksistentiaalisen todellisuuden alkuperäiseltä Paratiisi-Havonan tasolta on erillistynyt kaksi absoluuttisuuden alapuolella olevaa tasoa, ja niillä Isä, Poika ja Henki ovat ryhtyneet luomaan lukuisia persoonallisia kumppaneita ja alaisia. Ja vaikka tässä yhteydessä ei ole paikallaan ryhtyä käsittelemään jumaluuden absoniittista yhdistymistä perimmäisyyden transsendentaalisilla tasoilla, on kuitenkin sopivaa tarkastella joitakin piirteitä niiden erilaisten Jumaluuden personoitumien yhdistävässä toiminnassa, joissa jumalallisuus tulee luomistuloksen eri lohkojen ja älyllisten olentojen eri luokkien kannalta toiminnallisesti esille.

56:5.3 (640.7) Nykyinen jumalallisuuden toimiminen superuniversumeissa ilmenee aktiivisena Korkeimpien Luojien – paikallisuniversumien Luoja-Poikien ja -Henkien, superuniversumien Päivien Muinaisten ja Paratiisin Seitsemän Valtiashengen – toiminnoissa. Nämä olennot muodostavat Seitsenkertaisen Jumalan kolme ensimmäistä tasoa, jotka johtavat sisäänpäin Universaaliseen Isään, ja koko tämä Seitsenkertaisen Jumalan toimipiiri koordinoituu parhaillaan kokemuksellisen jumaluuden ensimmäisellä tasolla kehittyvässä Korkeimmassa Olennossa.

56:5.4 (641.1) Paratiisissa ja keskusuniversumissa Jumaluuden ykseys on olemassaoloon kuuluva tosiasia. Kaikkialla ajallisuuden ja avaruuden kehittyvissä universumeissa Jumaluuden ykseys on saavutettu ominaisuus.

6. Evolutionaarisen Jumaluuden yhdistyminen

56:6.1 (641.2) Kun Jumaluuden kolme ikuista persoonaa Paratiisin-Kolminaisuudessa toimivat jakamattomana Jumaluutena, he saavuttavat täydellisen ykseyden; samoin kun he luovat joko yhdessä tai erikseen, heidän Paratiisin-jälkeläisensä ilmentävät jumalallisuudelle ominaista ykseyttä. Ja tämä ajallis-avaruudellisten toimipiirien Korkeimpien Luojien ja Hallitsijoiden ilmentämä tarkoituksen jumalallisuus olevaistuu sen kokemuksellisen korkeimmuuden täysivaltaisuuden yhdistävänä voimapotentiaalina, joka universumin persoonattoman energiaykseyden läsnä ollessa muodostaa sellaisen reaalisuusjännitteen, että se on purettavissa vain sopivalla tavalla kokemuksellisen Jumaluuden kokemuksellisiin persoonallisuusrealiteetteihin yhdistymällä.

56:6.2 (641.3) Korkeimman Olennon persoonallisuusrealiteetit kumpuavat Paratiisin Jumaluuksista, ja ne yhdistyvät ulomman Havona-kehän ohjausmaailmassa niihin voimaan kohdistuviin Kaikkivaltiaan Korkeimman oikeuksiin, jotka nousevat suuruniversumin Luojajumaluuksista. Persoonana Korkein Jumala oli olemassa Havonassa ennen seitsemän superuniversumin luomista, mutta hän toimi vain hengellisillä tasoilla. Korkeimmuuden Kaikkivaltiaan voiman kehittyminen monenlaisen jumalallisuussynteesin avulla kehittyvissä universumeissa olevaistui uudeksi Jumaluuden voimaläsnäoloksi, joka Korkeimman Mielen välityksellä koordinoitui Havonassa olevaan Korkeimman hengelliseen persoonaan, samalla kun Korkein Mieli muuntautui Äärettömän Hengen äärettömässä mielessä olevasta potentiaalista Korkeimman Olennon aktiiviseksi toiminnalliseksi mieleksi.

56:6.3 (641.4) Seitsemän superuniversumin evolutionaarisissa maailmoissa elävät aineellisen mielen omaavat luodut voivat ymmärtää Jumaluuden ykseyttä vain sellaisena kuin se on parhaillaan kehittymässä tässä Korkeimman Olennon voiman ja persoonallisuuden synteesissä. Jumala ei millään olemassaolon tasolla voi ylittää tällaisella tasolla elävien olentojen käsityskykyä. Kuolevaisen ihmisen täytyy totuutta tuntemalla, kauneutta arvostamalla ja hyvyyttä palvomalla kehittää kyky rakkauden Jumalan tuntemiseen ja kohoavien jumaluustasojen kautta edetä sitten Korkeimman ymmärtämiseen. Kun Jumaluus on näin käsitetty voiman osalta yhdistyneeksi, voidaan tämä sen jälkeen personoida hengen osalta luodun olennon ymmärrettäväksi ja saavutettavaksi.

56:6.4 (641.5) Vaikka ylösnousemuskuolevaiset saavuttavat superuniversumien pääkaupungeissa kyvyn käsittää Kaikkivaltiaan voimaa ja Havonan ulkokehillä kyvyn käsittää Korkeimman persoonallisuutta, he eivät silti aktuaalisesti löydä Korkeinta Olentoa, siten kuin heidän on määrä löytää Paratiisin Jumaluudet. Edes finaliitit, kuudennen asteen henget, eivät ole löytäneet Korkeinta Olentoa eivätkä todennäköisesti löydäkään, ennen kuin ovat saavuttaneet seitsemännen asteen hengen statuksen ja ennen kuin Korkeimmasta on tullut aktuaalisesti toiminnallinen tulevaisuuteen kuuluvien ulkouniversumien toiminnoissa.

56:6.5 (641.6) Mutta löytäessään Universaalisen Isän Seitsenkertaisen Jumalan seitsemäntenä tasona taivasmatkalaiset ovat saavuttaneet kaikkien niiden jumaluustasojen Ensimmäisen Persoonan persoonallisuuden, joilla on persoonalliset suhteet maailmankaikkeuden luotuihin.

7. Universaaliset evoluution seurausilmiöt

56:7.1 (642.1) Ajallis-avaruudellisten universumien evoluution tasaiseen edistymiseen liittyy kaikille älyllisille luoduille osoitettuja alati laajenevia Jumaluuden paljastumia. Evolutionaarisen edistymisen lakikorkeuden saavuttaminen maailmassa, järjestelmässä, konstellaatiossa, universumissa, superuniversumissa tai suuruniversumissa on näille luomistuloksen edistyville yksiköille ja näissä yksiköissä merkkinä vastaavista jumaluustoiminnan laajenemisista. Ja jokaiseen tällaiseen jumalallisuuden tajuamisen paikalliseen laajenemiseen liittyy tiettyjä jumaluuden laajemman ilmenemisen tarkkarajaisia seurausilmiöitä luomistuloksen kaikille muille lohkoille. Paratiisista ulospäin laajeten jokaisesta toteutuneesta ja saavutetusta kehityksen uudesta alueesta muodostuu uusi ja laajempi kokemuksellisen Jumaluuden paljastuma universumien universumille.

56:7.2 (642.2) Kun paikallisuniversumin rakennusosat yksi toisensa jälkeen asettuvat valoon ja elämään, Seitsenkertainen Jumala tulee sen myötä yhä enemmän julki. Ajallis-avaruudellinen kehitys alkaa planeetalta, jota valvoo Seitsenkertaisen Jumalan ensimmäinen ilmentymä: Luoja-Pojan ja Luovan Hengen yhteenliittymä. Järjestelmän asettuessa valoon tämä Pojan ja Hengen yhteenliittymä saavuttaa funktionsa täyteyden; ja kun kokonainen konstellaatio on tällä tavoin asettunut, Seitsenkertaisen Jumalan toinen vaihe käy koko tällä toimialueella entistä aktiivisemmaksi. Paikallisuniversumin hallinnollisen kehityksen täydellistymiseen liittyy superuniversumin Valtiashenkien uusia ja välittömämpiä hoivatoimia; ja tässä vaiheessa alkaa myös Korkeimman Jumalan alati laajeneva paljastuminen ja tiedostaminen, minkä huipennuksena on Havonan kuudennen kehän maailmoja läpikäytäessä saavutettava taivasmatkalaisen kyky ymmärtää Korkein Olento.

56:7.3 (642.3) Universaalinen Isä, Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki ovat eksistentiaalisia jumaluusilmenemiä älyllisille olennoille, ja sen vuoksi he eivät samalla tavoin laajene koko luomakunnan mieli- ja henkiluotuihin ylläpitämiensä persoonallisuussuhteiden osalta.

56:7.4 (642.4) Tulisi huomata, että ylösnousemuskuolevaiset voivat kokea Jumaluuden peräkkäisten tasojen persoonattoman läsnäolon jo kauan, ennen kuin heistä tulee kyllin hengellisiä ja riittävän koulutettuja yltämään kokemuksen kautta tapahtuvaan näiden Jumaluuksien persoonalliseen tunnistamiseen ja saamaan kosketuksen heihin persoonallisina olentoina.

56:7.5 (642.5) Jokaista uutta evoluutioon kuuluvan tavoitteen saavuttamista jollakin luomistuloksen lohkolla samoin kuin jokaista uutta jumalallisuusilmenemien avaruuteen tunkeutumista seuraavat samanaikaiset Jumaluuden toiminnallisen julkitulon laajenemiset koko luomistuloksen siihenastisissa ja aiemmin organisoiduissa yksiköissä. Tämä universumien ja niiden rakenneosien hallintotyön laajeneminen uusille aloille ei kenties aina näytä siltä, että sitä toteutettaisiin täsmälleen tässä hahmotellun menetelmän mukaisesti, sillä tapana on lähettää matkaan hallintoviranomaisten etujoukkoja valmistamaan tietä uutta hallinnollista ylivaltaa edustaville myöhemmille ja toinen toistaan seuraaville ajanjaksoille. Niinpä Perimmäinen Jumalakin antaa valoon ja elämään asettuneen paikallisuniversumin myöhemmissä vaiheissa ennakkoaavistuksen transsendentaalisesta universumien ylivalvonnasta.

56:7.6 (642.6) On tosiasia, että sitä mukaa kun ajallisuuden ja avaruuden luomukset evolutionaariselta statukseltaan asteittain vakiintuvat, havaitaan, että Korkein Jumala aloittaa uusia ja täydentää entisiä toimintojaan Seitsenkertaisen Jumalan kolmen ensimmäisen ilmentymän samalla vastaavasti vetäytyessä syrjään. Jos ja kun suuruniversumi asettuu valoon ja elämään, mikä siinä tapauksessa tulee olemaan Seitsenkertaisen Jumalan Luoja–Luova-ilmenemien vastainen tehtävä, mikäli Korkein Jumala ryhtyy ilman välikäsiä valvomaan ajallisuuden ja avaruuden luomuksia? Onko nämä ajallis-avaruudellisten universumien organisoijat ja tienraivaajat määrä vapauttaa samanlaisiin toimintoihin ulkoavaruudessa? Sitä emme tiedä, mutta pohdiskelemme paljon näitä ja muita samansuuntaisia asioita.

56:7.7 (643.1) Kokemuksellisen Jumaluuden rajojen laajetessa Kvalifioimattoman Absoluutin alueille hahmottelemme mielessämme, millaista Seitsenkertaisen Jumalan toiminta näiden tulevaisuuden luomusten varhaisempina evolutionaarisina aikakausina voisi olla. Emme ole kaikki yksimielisiä siitä, mikä tulee olemaan Päivien Muinaisten ja superuniversumien Valtiashenkien vastainen status. Emme myöskään tiedä, tuleeko Korkein Olento toimimaan siellä niin kuin hän toimii seitsemässä superuniversumissa. Mutta otaksumme kaikki, että Mikaelien, Luoja-Poikien, on tarkoitus toimia näissä ulkouniversumeissa. Jotkut ovat sitä mieltä, että tulevina aikakausina nähdään jonkinlainen läheisempi liitto toisiinsa liittyvien Luoja-Poikien ja Jumalallisten Hoivaajien välillä; on jopa mahdollista, että tällainen luojien liitto saattaisi lopulta johtaa jonkinlaiseen perimmäisluontoiseen uuteen ilmenemään kumppanuusluojallisesta identiteetistä. Muttemme todellakaan tiedä mitään näistä paljastumattomaan tulevaisuuteen sisältyvistä mahdollisuuksista.

56:7.8 (643.2) Tiedämme kuitenkin, että Seitsenkertainen Jumala tarjoaa ajallisuuden ja avaruuden universumeissa eteenpäin vievän lähestymistien Universaalisen Isän luo ja että tämä evolutionaarinen lähestymistie yhdistyy kokemuksellisesti Korkeimmassa Jumalassa. Saattaisimme otaksua, että tällaisen järjestelyn täytyy vallita ulkouniversumeissakin. Näitä universumeja mahdollisesti jonakin päivänä asuttavat uudet olentoluokat kykenevät toisaalta ehkä lähestymään Jumaluutta perimmäisillä tasoilla ja absoniittisin menetelmin. Lyhyesti sanoen meillä ei ole vähäisintäkään käsitystä siitä, mikä mahdollisesti on näissä tulevissa ulkoavaruuden universumeissa käyttöön otettava menetelmä lähestyä jumaluutta.

56:7.9 (643.3) Olemme kuitenkin sitä mieltä, että täydellistyneistä universumeista tulee jollakin tavoin osa niiden olentojen Paratiisiin-nousun elämänvaihetta, jotka näissä ulommissa luomuksissa kenties asuvat. On täysin mahdollista, että tuona tulevaisuuden aikakautena saamme nähdä ulkoavaruuslaisten lähestyvän Havonaa niiden seitsemän superuniversumin kautta, joita Korkein Jumala hoitaa joko yhdessä Seitsemän Valtiashengen kanssa tai ilman tällaista yhteistyötä.

8. Korkein yhdistäjä

56:8.1 (643.4) Korkeimmalla Olennolla on kuolevaisen ihmisen kokemuksessa kolminainen funktio: Ensinnäkin hän on ajallis-avaruudellisen jumalallisuuden, Seitsenkertaisen Jumalan, yhdistäjä; toiseksi hän on se enimmäismäärä Jumaluutta, jonka finiittiset luodut voivat aktuaalisesti käsittää; kolmanneksi hän on kuolevaisen ihmisen kannalta ainoa tie lähestyä sitä transsendentaalista kokemusta, että pääsee kosketuksiin absoniittisen mielen, ikuisen hengen ja paratiisillisen persoonallisuuden kanssa.

56:8.2 (643.5) Koska ylösnousemusfinaliitit ovat syntyneet paikallisuniversumeissa, saaneet kasvatuksensa superuniversumeissa ja koulutuksensa keskusuniversumissa, he omaavat henkilökohtaisissa kokemuksissaan täyden potentiaalin Korkeimmassa yhdistyvän Seitsenkertaisen Jumalan ajallis-avaruudellisen jumalallisuuden ymmärtämiseen. Finaliitit palvelevat synnyinsuperuniversumiaan lukuun ottamatta peräjälkeen kaikissa superuniversumeissa ja lisäävät näin kokemuksen kokemuksen päälle siihen asti, kunnes luodun koettavissa olevan seitsenkertaisen erilaisuuden täyteys on saavutettu. Finaliitit kykenevät sisimmässään olevan Suuntaajan huolenpidon tuloksena löytämään Universaalisen Isän, mutta juuri tällaisin kokemismenetelmin nämä finaliitit pääsevät siihen, että he todella tuntevat Korkeimman Olennon, ja heidän on määrä päätyä tämän Korkeimman Jumaluuden palvelukseen ja tekemään häntä tunnetuksi ulkoavaruuden tulevissa universumeissa ja tuleville universumeille.

56:8.3 (644.1) Muistakaa että, mitä Jumala Isä ja hänen Paratiisin-Poikansa tekevät meidän hyväksemme, kaikkea sitä on meillä vuorostamme ja hengessä tilaisuus tehdä kehkeytyvän Korkeimman Olennon hyväksi ja hänessä. Rakkauden, ilon ja palvelun kokeminen on maailmankaikkeudessa vastavuoroista. Jumala Isä ei tarvitse sellaista, että hänen poikansa maksaisivat hänelle takaisin kaiken, minkä hän heille lahjoittaa, vaan nämä lahjoittavat (tai voivat lahjoittaa) vuorostaan tämän kaiken kumppaneilleen ja kehittyvälle Korkeimmalle Olennolle.

56:8.4 (644.2) Kaikki luomisilmiöt heijastelevat edeltäviä luoja- ja henkitoimintoja. Jeesus sanoi, ja se on kirjaimellisesti totta: ”Poika tekee vain tekoja, joita hän näkee Isän tekevän.” Aikanaan te kuolevaiset saatte ryhtyä tekemään Korkeinta tunnetuksi kanssaihmisillenne ja voitte laajentaa tätä ilmoitustanne, sitä mukaa kun nousette kohti Paratiisia. Iäisyydessä teidän ehkä sallitaan seitsemännen asteen finaliitteina esittää yhä laajempia ilmoituksia tästä evolutionaaristen luotujen Jumalasta korkeimmilla – jopa perimmäisillä – tasoilla.

9. Universaalisen Absoluutin ykseys

56:9.1 (644.3) Kvalifioimaton Absoluutti ja Jumaluusabsoluutti yhdistyvät Universaalisessa Absoluutissa. Absoluutit ovat koordinoituneina Perimmäisessä, ehdollistuneina Korkeimmassa sekä ajallis-avaruudellisesti modifioituneina Seitsenkertaisessa Jumalassa. Infiniittistä alemmilla tasoilla on kolme Absoluuttia, mutta infiniittisyydessä ne näyttävät olevan yksi. Paratiisissa on Jumaluuden kolme personoitumaa, mutta Kolminaisuudessa he ovat yksi.

56:9.2 (644.4) Kokonaisuniversumin merkittävin filosofinen ongelmanasettelu on seuraavanlainen: Oliko Absoluutti (infiniittisyydessä yhdeksi käsitetyt kolme Absoluuttia) olemassa ennen Kolminaisuutta? Ja onko Absoluutti Kolminaisuutta edeltävä? Vai käykö Kolminaisuus Absoluutin edellä?

56:9.3 (644.5) Onko Kvalifioimaton Absoluutti Kolminaisuudesta riippumaton vahvuusläsnäolo? Merkitseekö Jumaluusabsoluutin läsnäolo samalla Kolminaisuuden rajoittamatonta toimintaa? Ja onko Universaalinen Absoluutti Kolminaisuuden lopullinen funktio, ehkä peräti Kolminaisuuksien Kolminaisuus?

56:9.4 (644.6) Ensi ajatukselta käsitys Absoluutista kaiken olevaisen – jopa Kolminaisuuden – esi-isänä näyttää ohimenevästi täyttävän johdonmukaisuuden ja filosofisen yhtenäisyyden vaatimukset, mutta Paratiisin-Kolminaisuuden ikuisuuden aktuaalisuus tekee tyhjäksi jokaisen tällaisen päätelmän. Meille opetetaan, ja me uskomme, että Universaalinen Isä ja hänen kolminaisuuskumppaninsa ovat olemuksen ja olemassaolon osalta ikuisia. Ja siitä on sitten tehtävissä vain yksi johdonmukainen filosofinen johtopäätös, joka kuuluu: Absoluutti on maailmankaikkeuden kaikkien älyllisten olentojen kannalta (Kolminaisuuksien) Kolminaisuuden persoonaton ja koordinoitu reaktio kaikkiin avaruuden perus- ja ensiasteisiin tilanteisiin, olivatpa ne maailmankaikkeuden sisäisiä tai sen ulkopuolisia. Suuruniversumin kaikkien älyllisten persoonallisuuksien kannalta Paratiisin-Kolminaisuus pysyy lopullisuudessa, ikuisuudessa, korkeimmuudessa ja perimmäisyydessä sekä henkilökohtaisen ymmärryksen ja luodun olennon käsittämisen käytännön kannalta iäti absoluuttisena.

56:9.5 (644.7) Tapa, jolla luodut kenties tarkastelevat mielessään tätä ongelmaa, johdattaa heidät siihen lopulliseen väittämään, että Universaalinen MINÄ OLEN on sekä Kolminaisuuden että Absoluutin alkusyy ja kvalifioimaton lähde. Niinpä kun haluamme, että meillä olisi henkilökohtainen käsitys Absoluutista, palaammekin ajatuksiimme ja ihanteisiimme, joita meillä on Paratiisin-Isästä. Kun haluamme helpottaa tämän muutoin persoonattoman Absoluutin ymmärtämistä tai lisätä tietoisuuttamme siitä, palaamme siihen tosiasiaan, että Universaalinen Isä on absoluuttisen persoonallisuuden omaava eksistentiaalinen Isä; Iankaikkinen Poika on Absoluuttinen Persoona, vaikkei hän kokemuksellisesti olekaan Absoluutin personoituma. Sitten me seuraavaksi hahmotamme mielessämme, miten kokemukselliset Kolminaisuudet kulminoituvat Jumaluusabsoluutin kokemuksellisessa personoitumassa, samalla kun käsitämme Universaalisen Absoluutin niin, että tämä koostuu niistä maailmankaikkeuden ja sen ulkopuolisista ilmiöistä, jotka johtuvat korkeimmuuden, perimmäisyyden ja infiniittisyyden yhdistyneiden ja koordinoitujen Jumaluusyhdistymien – Kolminaisuuksien Kolminaisuuden – persoonattomien toimintojen julki tulleesta läsnäolosta.

56:9.6 (645.1) Jumala Isä on havaittavissa kaikilla tasoilla finiittisestä infiniittiseen, ja vaikka hänen luotunsa Paratiisista aina evolutionaarisiin maailmoihin asti ovat kukin omalla tavallaan tajunneet hänet, vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tuntevat hänet infiniittisyytenä.

56:9.7 (645.2) Hengellinen persoonallisuus on absoluuttista vain Paratiisissa, ja Absoluutin käsite on kvalifioimaton vain infiniittisyydessä. Jumaluusläsnäolo on absoluuttista vain Paratiisissa, ja niin Jumalaa koskeva paljastus on pakostakin aina osittaista, suhteellista ja vähittäin etenevää siksi, kunnes hänen voimastaan tulee kokemuksellisesti infiniittistä Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusvoimavarauksessa, kun taas hänen persoonallisuusilmenemästään tulee kokemuksellisesti infiniittinen Jumaluusabsoluutin julkitulleessa läsnäolossa, ja samalla kun nämä kummatkin infiniittisyyden potentiaalit yhdistyvät realiteetiksi Universaalisessa Absoluutissa.

56:9.8 (645.3) Mutta infiniittistä alempien tasojen tuolla puolen nämä kolme Absoluuttia ovat yksi, ja sillä keinoin infiniittisyys on jumaluuden tajuamaa siitä riippumatta, saavuttaako mikään muu olemassaolon luokka koskaan itsetajuista tietoisuutta infiniittisyydestä.

56:9.9 (645.4) Iäisyyteen kuuluva eksistentiaalinen status sisältää itsessään eksistentiaalisen itsetajuisuuden infiniittisyydestä, vaikka saattaakin olla, että tarvitaan vielä toinen iäisyys, jotta koettaisiin infiniittisyyden ikuisuuteen – ikuiseen infiniittisyyteen – luonnostaan sisältyvien kokemuksellisten potentiaalisuuksien tajuaminen.

56:9.10 (645.5) Ja Jumala Isä on Jumaluuden ja todellisuuden kaikkien ilmenemien persoonallinen lähde kaikille älyllisille luoduille ja henkiolennoille koko universumien universumissa. Persoonallisuuksina teille ei nyt eikä ikuisen tulevaisuuden toisiaan seuraavissa universumikokemuksissa ole merkitystä sillä, kykenettekö Seitsenkertaisen Jumalan saavuttamiseen, käsitättekö Korkeimman Jumalan, löydättekö Perimmäisen Jumalan, vai yritättekö käsittää Absoluuttisen Jumalan käsitettä, koska ikuiseksi tyydytykseksenne huomaatte, että olette jokaisen löytöretken päätökseksi tulleet uusilla kokemuksellisilla tasoilla taas löytäneeksi ikuisen Jumalan – kaikkien universumipersoonallisuuksien Paratiisin-Isän.

56:9.11 (645.6) Universaalinen Isä on universaalisen ykseyden selitys, sellaisena kuin tämä ykseys on korkeimmalla, jopa perimmäisellä tavalla käsitettävä absoluuttisten arvojen ja merkitysten – kvalifioimattoman Todellisuuden – perimmäisen jälkeen seuraavassa ykseydessä.

56:9.12 (645.7) Vahvuuden Pääorganisoijat lähtevät avaruuteen panemaan liikkeelle avaruuden energioita, jotta ne alkaisivat reagoida Universaalisen Isän paratiisigravitaation puoleensa vetävään voimaan; ja myöhemmin saapuvat Luoja-Pojat, ja he organisoivat nämä gravitaatioon reagoivat vahvuudet asutetuiksi universumeiksi ja kehittävät niihin älyllisiä olentoja, jotka saavat itselleen Paratiisin-Isän hengen ja jotka sittemmin nousevat Isän tykö tullakseen kaikilta mahdollisilta jumalallisuuden ominaisuuksiltaan hänen kaltaisikseen.

56:9.13 (645.8) Paratiisin luovien voimien taukoamaton ja laajentuva kulku halki avaruuden näyttää enteilevän Universaalisen Isän gravitaation vaikutusalueen iäti jatkuvaa laajentumista ja sellaisten monituisten älyllisten olentotyyppien loputonta moninkertaistumista, jotka kykenevät rakastamaan Jumalaa ja joita hän voi rakastaa ja jotka tällä tavoin Jumalaa tuntemaan tulevina voivat haluta olla hänen kaltaisiaan, voivat pyrkiä saavuttamaan Paratiisin ja löytämään Jumalan.

56:9.14 (646.1) Universumien universumi on täysin yhtenäinen. Jumala on voimansa ja persoonallisuutensa puolesta yksi. On olemassa energian kaikkien tasojen ja persoonallisuuden kaikkien osa-alueiden koordinaatio. Filosofisessa ja kokemuksellisessa mielessä, ajatuksissa ja todellisuudessa on kaikkien olevaisten ja olentojen keskiössä Paratiisin-Isä. Jumala on kaikki ja kaikissa, eikä mitään olevaisia tai olentoja ole olemassa ilman häntä.

10. Totuus, kauneus ja hyvyys

56:10.1 (646.2) Alkuvaiheesta seitsemänteen aikakauteen edetessään elämään ja valoon asettuneet maailmat tavoittelevat vaihe vaiheelta Seitsenkertaisen Jumalan reaalisuuden käsittämistä alkaen Luoja-Pojan jumaloinnista ja päätyen hänen Paratiisin-Isänsä palvomiseen. Niin kauan kuin tällaisen maailman seitsemännen vaiheen historia jatkuu, sen alati edistyvien kuolevaisten tietämys Korkeimmasta Jumalasta kasvaa, samalla kun he hämärästi erottavat Perimmäisen Jumalan kaiken ylle kohoavan huolenpidon reaalisuuden.

56:10.2 (646.3) Tämän loistavan aikakauden alusta sen loppuun asti on alati edistyvien kuolevaisten keskeisimpänä pyrkimyksenä ymmärtää entistä paremmin ja tiedostaa entistä täydemmin Jumaluuden ymmärrettävät alkutekijät: totuus, kauneus ja hyvyys. Tässä on kysymys ihmisen pyrkimyksestä löytää Jumala mielestä, aineesta ja hengestä. Ja tätä etsintää jatkaessaan kuolevainen havaitsee uppoutuneensa yhä syvemmälle filosofian, kosmologian ja jumalallisuuden kokemukselliseen tutkimiseen.

56:10.3 (646.4) Filosofiaa te jossain määrin käsitätte ja jumalallisuutta te tajuatte palvonnassa, sosiaalisessa palvelussa ja henkilökohtaisessa hengellisessä kokemuksessa, mutta kauneudentavoittelun – kosmologian – te aivan liian usein rajoitatte ihmisen karkeiden taideharrastusten tutkimiseen. Kauneus, taide, on enimmältään vastakohtien yhdistämistä. Vaihtelevuus on kauneuden käsitteelle olennaista. Korkein kauneus, finiittisen taiteen korkein saavutus, on draama, jossa on kysymys Luojan ja luodun muodostamien kosmisten ääripisteiden välisen valtavan kuilun umpeenkuromisesta. Ihminen, joka löytää Jumalan, ja Jumala, joka löytää ihmisen, – luotu muuttumassa täydelliseksi, niin kuin Luoja on täydellinen – siinä on ylittämätöntä kauneutta edustava verrattomista verrattomin saavutus, kosmisen taiteen lakipiste.

56:10.4 (646.5) Materialismi, ateismi, on näin ollen rumuuden maksimoimista, kauneuden finiittisen antiteesin, vastakohdan, huipentuma. Ylevin kauneus sisältyy siihen näköalaan, että ne muunnelmat yhdistyvät, jotka ovat syntyneet aiemmin olemassa olleesta sopusointuisesta todellisuudesta.

56:10.5 (646.6) Ajattelun kosmologisten tasojen saavuttamiseen kuuluu:

56:10.6 (646.7) 1. Tiedonhalu. Sopusoinnun isoaminen ja kauneuden janoaminen. Sinnikkäät pyrkimykset löytää sopusointuisten kosmisten suhteiden uusia tasoja.

56:10.7 (646.8) 2. Esteettinen arvostus. Kaiken kauniin rakastaminen ja kaikkiin luovuutta ilmentäviin saavutuksiin sisältyvän taiteellisuuden alati edistyvä arvostaminen kaikilla todellisuuden tasoilla.

56:10.8 (646.9) 3. Eettinen herkkyys. Kauneuden arvostaminen johtaa totuuden tajuamisen kautta tuntemukseen niiden asioiden ikuisesta kestävyydestä, jotka vaikuttavat jumalallisen hyvyyden tunnistamiseen Jumaluuden suhteista kaikkiin olentoihin; ja näin kosmologiakin johtaa jumalallisten todellisuusarvojen tavoitteluun – jumalatietoisuuteen.

56:10.9 (646.10) Valoon ja elämään asettuneet maailmat keskittyvät näin täysimääräisesti totuuden, kauneuden ja hyvyyden käsittämiseen siksi, että näihin kvaliteettiarvoihin sisältyy ilmoitus Jumaluudesta ajallisuuden ja avaruuden maailmoille. Ikuisen totuuden merkitykset vetoavat yhdessä sekä kuolevaisen ihmisen älylliseen että hänen hengelliseen olemukseensa. Universaalinen kauneus sisältää kosmisen luomistuloksen sopusointuiset keskinäissuhteet ja rytmit; tämä on selkeämmin sanottuna edellä mainittu älyllinen viehättyminen, ja se johtaa aineellisen universumin yhtenäiseen ja synkroniseen käsittämiseen. Jumalallinen hyvyys edustaa infiniittisten arvojen paljastamista finiittiselle mielelle, jotta ne tulisivat siellä oivalletuiksi ja nostetuiksi ihmisen käsityskyvyn hengellisen tason kynnykselle.

56:10.10 (647.1) Totuus on tieteen ja filosofian perusta, ja se tarjoaa uskonnolle älyllisen kivijalan. Kauneus on taiteen, musiikin ja koko inhimillisen kokemuksen mielekkäiden rytmien kummi. Hyvyyteen sisältyy etiikan, moraalisuuden ja uskonnon taju – kokemuksellinen täydellisyydenkaipuu.

56:10.11 (647.2) Kauneuden olemassaolo merkitsee epäsuorasti sitä, että läsnä on arvostava mieli, aivan yhtä varmasti kuin edistyvän evoluution tosiasia osoittaa Korkeimman Mielen herruutta. Kauneus on sen fenomenaalisen eli ilmiöinä havaittavan todellisuuden kaukaisuuksiin ulottuvan moninaistumisen sopusointuisen ajallis-avaruudellisen synteesin älyllistä tiedostamista, joka kaikki juontaa juurensa ennalta olemassa olevasta ja ikuisesta ykseydestä.

56:10.12 (647.3) Hyvyys on jumalallisen täydellisyyden erilaisten tasojen suhteellisten arvojen mentaalista tiedostamista. Hyvyyden tiedostaminen edellyttää moraalisen statuksen omaavaa mieltä, persoonallista mieltä, jolla on kyky tehdä ero hyvän ja pahan välillä. Mutta se, missä määrin joku omaa hyvyyttä, suuruutta, on se mitta, miten paljon hän on todellisuudessa saavuttanut jumalallisuutta.

56:10.13 (647.4) Todenmukaisten suhteiden tiedostaminen edellyttää mieltä, joka pystyy erottamaan toden erheestä. Lahjaksi annettu Totuuden Henki, joka kietoutuu Urantian ihmismielten ympärille, reagoi erehtymättömästi totuuteen – elävään henkiyhteyteen kaikkien olevaisten ja olentojen välillä, siten kuin ne koordinoituvat ikuisessa ylösnousemuksessa kohti Jumalaa.

56:10.14 (647.5) Jokaisen elektronin, ajatuksen tai hengen jokainen impulssi on toimiva yksikkö koko maailmankaikkeudessa. Vain synti on eristynyttä ja pahaa gravitaation vastustamista mentaalisella ja hengellisellä tasolla. Maailmankaikkeus on kokonaisuus; mikään olevainen tai olento ei ole olemassa eikä elä eristyksissä. Itsensätoteuttaminen on potentiaalisesti pahaa, jos se on yhteisönvastaista. Pitää kirjaimellisesti paikkansa, kun sanotaan: ”Kukaan ei elä yksikseen.” Kosminen sosiaalistuminen on persoonallisuuden yhdistymisen korkein muoto. Jeesus sanoi: ”Joka haluaisi olla joukossanne suurin, tulkoon hänestä kaikkien palvelija.”

56:10.15 (647.6) Niinpä totuus, kauneus ja hyvyys – ihmisen älyllinen lähestymistie mielen, aineen ja hengen universumiin – on liitettävä yhdeksi yhtenäiseksi käsitykseksi jumalallisesta ja korkeimmasta ihanteesta. Niin kuin kuolevainen persoonallisuus yhdistää ihmiskokemuksen aineeseen, mieleen ja henkeen, samoin tulee tästä jumalallisesta ja korkeimmasta ihanteesta Korkeimmuudessa voimaan yhdistynyttä ja sitten isällisen rakkauden Jumalaksi personoitunutta.

56:10.16 (647.7) Kaikkinainen ymmärrys siitä, mikä on osien suhde mihin tahansa kokonaisuuteen, edellyttää, että ymmärretään kaikkien osien suhde tähän kokonaisuuteen; ja maailmankaikkeudessa tämä merkitsee luotujen osien suhdetta Luovaan Kokonaisuuteen. Jumaluudesta tulee näin universaalista ja ikuista tavoitteisiinpääsyä edustava transsendentaalinen – jopa infiniittinen – päämäärä.

56:10.17 (647.8) Universaalinen kauneus on sitä, että tunnistaa Paratiisin Saaren heijastumisen aineellisessa luomistuloksessa, kun ikuinen totuus taas on niiden Paratiisin-Poikien erityinen palvelus, jotka sen lisäksi, että he lahjoittautuvat kuolevaisten sukukunnille, myös vuodattavat Totuuden Henkensä kaikkien kansojen päälle. Jumalallinen hyvyys tulee täysimääräisemmin esille Äärettömän Hengen moninaisten persoonallisuuksien rakastavassa huolenpidossa. Mutta rakkaus, näiden kolmen laatumääreen yhteissumma, on ihmisen oivallus Jumalasta hänen henki-Isänään.

56:10.18 (648.1) Fyysinen aine on absoluuttisten Jumaluuksien paratiisillisen energialoisteen ajallis-avaruudellinen varjo. Totuusmerkitykset ovat Jumaluuden ikuisen sanan mentaalis-älyllisiä jälkiseurauksia – ajallis-avaruudellinen ymmärrys korkeimmista käsityksistä. Jumalallisuuden hyvyysarvot ovat Universaalista, Iankaikkista ja Ääretöntä edustavien henkipersoonallisuuksien armeliaita hoivatoimia evolutionaaristen sfäärien ajallis-avaruudellisille finiittisille luoduille.

56:10.19 (648.2) Nämä jumalallisuuden merkitykselliset todellisuusarvot sekoittuvat jumalalliseksi rakkaudeksi siinä suhteessa, joka Isällä on kuhunkin persoonalliseen luotuun. Ne koordinoituvat jumalalliseksi armoksi Pojassa ja tämän Pojissa. Ne tuovat julki laatumääreensä jumalallisena huolenpitona, rakastavan armon ilmentämisenä ajallisuuden lapsille Hengen ja tämän henkilasten kautta. Näitä kolmea jumalallisuutta ilmentää voiman ja persoonallisuuden synteesinä pääasiassa Korkein Olento. Seitsenkertainen Jumala tuo heitä eri tavoin julki jumalallisten merkitysten ja arvojen seitsemänä toisistaan poikkeavana yhdistymänä seitsemällä nousevalla tasolla.

56:10.20 (648.3) Finiittisen ihmisen kannalta totuus, kauneus ja hyvyys kattavat täyden ilmoituksen jumalallisuustodellisuudesta. Kun tämä Jumaluuden rakkaudeksi ymmärtäminen saavuttaa Jumalaa tuntevien kuolevaisten elämässä hengellisen julkitulon, satona korjataan silloin jumalallisuuden hedelmiä: älyllistä rauhaa, sosiaalista edistystä, moraalista tyydytystä, hengellistä iloa ja kosmista viisautta. Valon ja elämän seitsemännessä vaiheessa olevassa maailmassa elävät edistyneet kuolevaiset ovat oppineet, että rakkaus on se, mikä on maailmankaikkeudessa suurinta. Ja he tietävät, että Jumala on rakkaus.

56:10.21 (648.4) Rakkaus on halu tehdä hyvää toisille.

56:10.22 (648.5) [Esittänyt Nebadonin Totuudenpaljastuskunnan pyynnöstä muuan Urantialla vieraileva Voimallinen Sanansaattaja yhdessä tietyn Melkisedekin, Urantian Planeettaprinssin sijaishallitsijan, kanssa.]

* * * * *

56:10.23 (648.6) Tämä universaalisesta ykseydestä kertova luku on kahdeskymmenesviides niiden eri laatijoiden esitysten sarjassa, joita on ryhmänä ohjannut Mantutia Melkisedekin johdolla toimiva kahdentoista Nebadonin persoonallisuuden muodostama komissio. Laadimme nämä kertomukset ja käänsimme ne ylempiemme valtuuttamalla menetelmällä englannin kielelle Urantian ajanlaskutavan mukaan vuonna 1934.

[2], [3]: Alkutekstissä ei ole sanaa 'olevainen'.