Luku 88, Fetissit, taikakalut ja magia

   
   Lukujen numerointi: päällä | poissa
Tulostettava versioTulostettava versio

Urantia-kirja

Luku 88

Fetissit, taikakalut ja magia

88:0.1 (967.1) KÄSITYS hengen asettumisesta elottomaan kappaleeseen, eläimeen tai ihmiseen on ikivanha ja kunnianarvoisa uskomus, joka on ollut vallalla uskonnon kehityksen alusta saakka. Tämä oppi hengen vallassa olemisesta on puhtainta fetisismiä. Villi-ihminen ei palvo välttämättä fetissiä, vaan varsin johdonmukaisesti hän palvoo ja kunnioittaa siinä asustavaa henkeä.

88:0.2 (967.2) Fetissin hengestä uskottiin ensi vaiheessa, että se oli vainajahenki; myöhemmin oletettiin korkeampien henkien asustavan fetisseissä. Ja sitten fetissikultissa lopulta yhdistyivät kaikki alkukantaiset käsitykset aaveista, sieluista, hengistä ja riivaajien vallassa olemisesta.

1. Usko fetisseihin

88:1.1 (967.3) Alkukantainen ihminen halusi tehdä aina kaikesta epätavallisesta fetissin, siksi monet fetissit olivat sattuman satoa. Ihminen on sairas, jotakin tapahtuu, ja hän paranee. Näin on myös monien lääkkeiden maineen ja sattumalta löydettyjen sairaudenhoitokeinojen laita. Uniin liittyneet esineet muuttuivat helposti fetisseiksi. Tulivuorista, mutta ei tavallisista vuorista, tuli fetissejä; samoin pyrstötähdistä, mutta ei tavallisista tähdistä. Alkuaikojen ihminen katsoi tähdenlentojen ja meteorien osoittavan erityisten vierailevien henkien saapumista maan päälle.

88:1.2 (967.4) Ensimmäiset fetissit olivat sellaisia pieniä kiviä, joissa oli omalaatuisia merkkejä, ja siitä lähtien ihminen on etsinyt ”pyhiä kiviä”. Helminauha oli aikoinaan pyhien kivien kokoelma, kokonainen taikakalupatteri. Monilla heimoilla oli fetissikiviä, mutta harvat niistä ovat säilyneet niin kuin ovat Kaaban kivi ja Sconen kivi. Tuli ja vesi kuuluivat myös ensimmäisten fetissien joukkoon. Tulenpalvontaa ja uskoa pyhään veteen esiintyy vielä nykyäänkin.

88:1.3 (967.5) Puufetissit kuuluvat myöhempään kehitykseen, mutta joidenkin heimojen keskuudessa pitkään jatkunut luonnonpalvonta toi muassaan uskon taikakaluihin, joissa asui jonkinlainen luonnonhenki. Kun kasveista ja hedelmistä tuli fetissejä, niiden syömisestä tuli samalla tabu. Omena liitettiin tähän kategoriaan ensimmäisten joukossa. Levantin kansanheimot eivät koskaan syöneet omenaa.

88:1.4 (967.6) Jos eläin söi ihmislihaa, eläimestä tuli fetissi. Koirasta tuli tällä tavoin parsilaisten pyhä eläin. Jos fetissi on eläin ja vainajahenki asuu siinä pysyvästi, silloin fetisismi saattaa hipoa jälleensyntymisen ajatusta. Villi-ihmiset kadehtivat monin tavoin eläimiä. He eivät tunteneet olevansa niitä parempia, ja usein he saivat nimen lempieläimensä mukaan.

88:1.5 (967.7) Kun eläimistä tuli fetissejä, siitä oli seurauksena fetissieläimen lihan syöntiä koskevia tabuja. Apinoista ja marakateista tuli ihmistä muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi jo varhaisessa vaiheessa fetissieläimiä. Samalla tavalla suhtauduttiin myöhemmin myös käärmeisiin, lintuihin ja sikoihin. Lehmä oli yhteen aikaan fetissi ja maito oli tabu, samalla kun lehmän ulosteita pidettiin suuressa arvossa. Käärmettä kunnioitettiin Palestiinassa eritoten foinikialaisten keskuudessa, jotka juutalaisten tavoin pitivät sitä pahojen henkien äänitorvena. Monet nykyajankin ihmiset uskovat vielä matelijoiden lumovoimaan. Käärmeen kunnioittamista on esiintynyt koko matkan Arabiasta Intian kautta punaisten ihmisten moqui-heimon luo, joka esitti käärmetansseja.

88:1.6 (968.1) Tietyt viikonpäivät olivat fetissejä. Perjantaita on iät ja ajat pidetty epäonnen päivänä ja numeroa kolmetoista pahana lukuna. Onnennumerot kolme ja seitsemän ovat perua myöhemmistä uskonnollisista ilmoituksista. Alkuaikojen ihmisten onnennumero oli neljä, ja se johdateltiin jo varhain tapahtuneesta neljän ilmansuunnan tiedostamisesta. Karjan tai muun omaisuuden laskemisen katsottiin tuovan epäonnea; entisajan ihmiset vastustivat aina väestönlaskentaa, ”ihmisten lukemista”.

88:1.7 (968.2) Alkuaikojen ihminen ei tehnyt sukupuolielämästä mitään turhanaikaista fetissiä, sillä lisääntymistoiminnalle uhrattiin huomiota vain rajoitetusti. Villi-ihminen suhtautui asioihin luonnollisesti, hän ei ollut rivo eikä hekumallinen.

88:1.8 (968.3) Sylki oli voimallinen fetissi. Riivaajat voitiin ajaa ulos sylkäisemällä henkilön päälle. Jos vanhempi tai arvokkaampi henkilö sylki jonkun päälle, se oli asianomaiselle mitä suurin kohteliaisuus. Ihmisen ruumiinosia pidettiin potentiaalisina fetisseinä, tällä tavoin suhtauduttiin erityisesti hiuksiin ja kynsiin. Päälliköiden pitkiksi venähtäneitä sormenkynsiä pidettiin erittäin suuressa arvossa, ja niistä leikellyt kynnenpätkät olivat väkevä fetissi. Usko pääkallofetisseihin selittää kokolailla, miksi myöhempinä aikoina harjoitettiin ihmismetsästystä. Napanuora oli suuresti arvostettu fetissi, ja vielä nykyaikanakin siihen suhtaudutaan tällä tavoin Afrikassa. Ihmiskunnan ensimmäinen leikkikalu oli talteen pantu napanuora. Kun siihen pujotettiin helmiä, kuten usein tehtiin, se oli ihmisen ensimmäinen kaulakoru.

88:1.9 (968.4) Kyttyräselkäisiä ja raajarikkoisia lapsia pidettiin fetisseinä. Mielenvikaisten uskottiin olevan kuunlyömiä. Alkukantainen ihminen ei kyennyt tekemään eroa nerouden ja mielenvikaisuuden välillä. Idiootit joko hakattiin kuoliaiksi tai sitten heitä kunnioitettiin fetissipersoonallisuuksina. Hysteria vahvisti entisestään kansan keskuudessa esiintynyttä uskoa noituuteen. Epileptikot olivat monissa tapauksissa pappeja ja poppamiehiä. Juopumusta pidettiin eräänä henkien vallassa olemisen muotona. Kun villi-ihminen osallistui juominkeihin, hän kiinnitti kasvinlehden hiuksiinsa ilmoittaen sillä tavoin, ettei hän ota vastuuta teoistaan. Myrkyistä ja päihteistä tuli fetissejä, sillä niiden katsottiin olevan henkien vallassa.

88:1.10 (968.5) Monet ihmiset pitivät neroja viisaan hengen vallassa olevina fetissipersoonallisuuksina. Ja nämä lahjakkaat ihmiset oppivat pian turvautumaan petokseen ja juonikkuuteen omia itsekkäitä etujaan edistääkseen. Fetissi-ihmisestä ajateltiin, että hän oli jotenkin enemmän kuin ihminen: hän oli jumalallinen, jopa erehtymätön. Näin päälliköt, kuninkaat, papit, profeetat ja kirkkoruhtinaat lopulta käyttelivät suurta valtaa ja nauttivat rajattomasta toimintaoikeudesta.

2. Fetissin kehittyminen

88:2.1 (968.6) Vainajahenkien arveltiin asuvan mieluiten jossakin sellaisessa esineessä, joka oli kuulunut vainajalle, kun hän vielä eli lihallisessa hahmossa. Tämä usko selittää monien nykyajan pyhäinjäännösten tehoisuuden. Muinaisajan ihmiset kunnioittivat aina edesmenneiden johtajiensa luita, ja monet suhtautuvat pyhimysten ja sankareiden luurangon jäännöksiin yhä taikauskoisella kunnioituksella. Vielä nykyäänkin tehdään pyhiinvaellusmatkoja suurmiesten haudoille.

88:2.2 (968.7) Usko pyhäinjäännöksiin on muinaisen fetissikultin seurausilmiö. Nykyuskontojen pyhäinjäännökset merkitsevät yritystä järkiperäistää villi-ihmisen fetissiä ja sillä keinoin nostaa se nykyajan uskonnollisissa järjestelmissä arvokkaaseen ja kunnioitettavaan asemaan. On pakanallista uskoa fetisseihin ja magiaan, mutta on olevinaan aivan oikein hyväksyä pyhäinjäännökset ja ihmeet.

88:2.3 (969.1) Liedestä, tulisijasta, tuli enemmän tai vähemmän fetissi, pyhä paikka. Pyhäköt ja temppelit olivat aluksi fetissipaikkoja siksi, että vainajat haudattiin niihin. Mooses pystytti heprealaisten fetissimajan paikkaan, jossa se suojasi muuatta suurfetissiä: siihen aikaan vallinnutta käsitystä Jumalan laista. Mutta israelilaiset eivät koskaan luopuneet erityisestä kanaanilaisille ominaisesta uskosta kivialttariin: ”Ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone.” He uskoivat vilpittömästi, että heidän Jumalansa henki asui tällaisissa kivialttareissa, jotka itse asiassa siis olivat fetissejä.

88:2.4 (969.2) Varhaisimmat kuvat tehtiin maineikkaiden vainajien ulkomuodon ja muiston säilyttämiseksi; ne olivat itse asiassa muistomerkkejä. Epäjumalain kuvat olivat eräs fetisismin jalostuma. Alkukantaiset ihmiset uskoivat, että pyhittämisseremonia sai hengen asettumaan kuvaan. Kun tietyt esineet siunattiin, niistäkin tuli taikakaluja.

88:2.5 (969.3) Lisätessään toisen käskyn ammoiseen Dalamatian moraalilakiin Mooses yritti hillitä fetissinpalvontaa heprealaisten keskuudessa. Hän opasti heitä yksityiskohtaisesti, etteivät he tekisi minkäänlaista kuvaa, joka saatettaisiin pyhittää fetissiksi. Hän sanoi selvin sanoin: ”Älä tee veistettyä kuvaa, äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat maailman vesissä.” Vaikka tämä käsky osaltaan suuresti viivästyttikin taiteen kehitystä juutalaisten keskuudessa, vähensi se todellakin myös fetissinpalvontaa. Mutta Mooses oli liian viisas koettaakseen yhtäkkiä syrjäyttää ikivanhat fetissit, ja siksi hän myöntyi tiettyjen muinaisjäännösten sijoittamiseen lakitaulujen viereen sille yhdistetylle sota- ja uskonnolliselle alttarille, joka oli arkki.

88:2.6 (969.4) Sanoistakin tuli lopulta fetissejä, aivan erityisesti niistä, joita pidettiin Jumalan sanoina. Monien uskontojen pyhistä kirjoista on näin tullut fetisistisiä vankiloita, jotka sulkevat ihmisen hengellisen mielikuvituksen muuriensa sisään. Mooseksen fetissienvastaisesta ponnistelusta tuli kaikista suurin fetissi; hänen käskyään käytettiin myöhemmin taiteen mustaamiseen sekä kauneudesta nauttimisen ja sen ihailemisen jarruttamiseen.

88:2.7 (969.5) Muinaisina aikoina se fetissisana, jolla oli arvovaltaa, oli pelkoa herättävä opinkappale, kauhistuttavin kaikista ihmistä orjuuttaneista tyranneista. Opinkappalefetissi petkuttaa ihmisen antamaan periksi kiihkoilulle, fanaattisuudelle, taikauskoisuudelle ja suvaitsemattomuudelle sekä antautumaan mitä hirveimpiin barbaarisiin julmuuksiin. Nykyinen kunnioitus viisautta ja totuutta kohtaan on vasta hiljattain tapahtunutta vapautumista fetissienmuodostamisalttiudesta ajattelun ja järkeilyn korkeammille tasoille. Mitä tulee niihin fetissikirjoitusten kokoelmiin, joita eri uskonnonharjoittajat pitävät pyhinä kirjoina, niin niiden osalta ei uskota pelkästään, että se, mitä kirjassa on, on totta, vaan myös, että kirjaan sisältyy joka ainoa totuus. Mikäli jokin näistä pyhistä kirjoista sattuu sanomaan maapalloa litteäksi, niin muuten tervejärkiset miehet ja naiset kieltäytyvät pitkien sukupolvien ajan hyväksymästä vastaansanomatonta todistusta siitä, että planeetta on pyöreä.

88:2.8 (969.6) Tapa avata jokin näistä pyhistä kirjoista ja antaa katseen osua johonkin umpimähkäiseen tekstikohtaan, jonka noudattaminen saattaa määrätä ratkaisun tärkeissä elämäntilanteissa tai hankkeissa, ei ole muuta kuin silkkaa fetisismiä. Valan vannominen käsi ”pyhällä kirjalla” tai vannominen jonkin syvästi kunnioitetun esineen kautta on eräs jalostuneen fetisismin muoto.

88:2.9 (969.7) Mutta kehityksen etenemistä toki merkitsee se, että lakataan pelkäämästä villiheimon päällikön kynnensirufetissejä ja siirrytään palvomaan verratonta kirjeiden, lakien, legendojen, allegorioiden, myyttien, runojen ja kronikoiden kokoelmaa. Nämä kirjeet, legendat ja muut kun sentään heijastavat monien vuosisatojen kuluessa seuloutunutta moraalista viisautta ainakin siihen aikaan ja hetkeen saakka, jolloin ne koottiin ”pyhäksi kirjaksi”.

88:2.10 (970.1) Jotta sanoista olisi tullut fetissejä, niitä tuli pitää henkeytettyinä, ja oletetusti jumalallisesti henkeytettyihin kirjoituksiin vetoaminen johti suoraan kirkon arvovallan vakiinnuttamiseen, kun taas ei-kirkollisten muotokaavojen kehitys johti valtion arvovallan toteutumiseen.

3. Totemismi

88:3.1 (970.2) Fetisismiä esiintyi kaikissa alkukantaisissa kulteissa aina varhaisimmasta pyhiin kiviin uskomisesta lähtien ja edelleen epäjumalainpalvonnassa, kannibalismissa ja luonnonpalvonnassa sekä lopulta totemismissa.

88:3.2 (970.3) Totemismissa yhdistyvät sosiaaliset ja uskonnolliset riitit. Alkuvaiheessa ajateltiin, että biologiseksi esi-isäksi oletetulle toteemieläimelle osoitettu kunnioitus takasi ravinnonsaannin. Toteemit olivat samalla kertaa sekä ryhmän että ryhmän jumalan symboleja. Tällainen jumala oli yhtä kuin sukukunta persoonallistettuna. Totemismi oli eräs vaihe muutoin henkilökohtaisen uskonnon sosiaalistamispyrkimyksessä. Toteemista kehittyivät lopulta nykyajan eri kansojen liput eli kansallisuussymbolit.

88:3.3 (970.4) Fetissilaukku, lääkelaukku, oli massi, joka sisälsi arvossapidetyn valikoiman vainajahengin kyllästettyjä tavaroita, eikä muinainen poppamies koskaan sallinut laukkunsa – mahtinsa symbolin – koskettaa maata. Kahdennenkymmenennen vuosisadan sivistyskansat pitävät niin ikään huolen siitä, etteivät heidän lippunsa, kansallisuustietoisuuden tunnuksensa, milloinkaan kosketa maata.

88:3.4 (970.5) Papin tai kuninkaan virka-asemaan kuuluvia virkamerkkejä pidettiin lopulta fetisseinä, ja ylimmän valtiollisen vallan fetissi on kulkenut monien kehitysvaiheiden läpi edettäessä sukukunnista heimoiksi, feodaalisesta yliherruudesta täysivaltaisuuteen ja toteemeista lippuihin. Fetissikuninkaat ovat hallinneet ”jumalallisin oikeuksin”, ja vallalla ovat olleet monet muutkin hallitusmuodot. Ihmiset ovat luoneet myös demokratiafetissin: kollektiivisesti ”yleiseksi mielipiteeksi” kutsutun tavallisen ihmisen ajatusten jalustallenostamisen ja palvomisen. Yhden ihmisen mielipiteelle, erillään tarkasteltuna, ei panna paljonkaan painoa, mutta kun monet ihmiset kollektiivisesti toimivat demokratiana, tälle samalle keskinkertaisen ihmisen mielipiteelle annetaan valta määrätä, mikä on oikeudenmukaista ja mitkä ovat oikeamielisyyden normit.

4. Magia

88:4.1 (970.6) Sivistynyt ihminen käy tieteensä keinoin käsiksi reaalisen ympäristön ongelmiin. Villi-ihminen koetti magian keinoin ratkaista ympärilleen kuvittelemansa aaveiden maailman todelliset ongelmat. Magia oli menetelmä, jolla vaikutettiin oletettuun henkiympäristöön. Selittämätöntä voitiin loputtomasti selittää henkimaailman vehkeilyillä. Magia oli keino saada henget vapaaehtoiseen yhteistyöhön ja fetissejä tai muita ja voimakkaampia henkiä hyväksi käyttäen pakottaa ne antamaan vastentahtoista apuaan.

88:4.2 (970.7) Magian, noituuden ja henkienmanaamisen tavoite oli kaksinainen:

88:4.3 (970.8) 1. Päästä näkemään tulevaisuuteen.

88:4.4 (970.9) 2. Saada aikaan myönteisiä muutoksia ympäristössä.

88:4.5 (970.10) Tieteen ja magian tavoitteet ovat identtiset. Ihmiskunta on etenemässä magiasta tieteeseen, ei mietiskelyn ja järkeilyn keinoin, vaan pikemminkin pitkän kokemuksen kautta, vähitellen ja vaivalloisesti. Ihminen on vähitellen kulkemassa selkä edellä totuuteen, hänen lähtökohtansa on erheessä, hän etenee erheessä mutta lopulta hän pääsee totuuden kynnykselle. Vasta tieteellisen metodin ilmaantumisen myötä hän on kääntänyt katseensa eteenpäin. Mutta alkuaikojen ihmisellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kokeileminen tai menehtyminen.

88:4.6 (970.11) Alkuaikojen taikauskon herättämä lumoutuminen oli myöhemmän tieteellisen uteliaisuuden äiti. Näihin alkukantaisiin taikauskoihin sisältyi edistyksellistä, dynaamista tunnelatausta: pelkoa ja uteliaisuutta. Muinaisessa magiassa oli eteenpäin pakottavaa voimaa. Nämä taikauskot olivat merkkinä siitä, että ihmisessä oli syttynyt halu tuntea planetaarinen ympäristönsä ja hallita sitä.

88:4.7 (971.1) Magia sai näinkin voimakkaan otteen villi-ihmisestä siksi, ettei tämä kyennyt ymmärtämään luonnollisen kuoleman käsitettä. Myöhemmin kehittynyt perisynnin käsitys vaikutti merkittävästi siihen suuntaan, että magian ote ihmisrodusta hellitti sikäli, että siitä saatiin selitys luonnolliselle kuolemalle. Yhteen aikaan ei ollut mitenkään epätavallista, että kymmenen syytöntä henkilöä surmattiin siksi, että heidän luultiin olevan vastuussa yhden henkilön luonnollisesta kuolemasta. Tämä on yhtenä syynä siihen, mikseivät muinaisajan kansat lisääntyneet nopeammin, ja se pitää joidenkin afrikkalaisheimojen kohdalla paikkansa edelleenkin. Syytetty tunnustautui tavallisesti syylliseksi, vaikka hän silloin saattoikin olla varma kuolemastaan.

88:4.8 (971.2) Villi-ihmiselle magia on luonnollista. Hän uskoo, että vihollinen tosiaankin on surmattavissa siten, että harjoitetaan noituutta tämän päästä leikattuja hiuksia tai tämän sormenkynsistä leikattuja kynnenkappaleita kohtaan. Käärmeenpuremien kohtalokkuus pantiin noidan harjoittaman magian syyksi. Magiaa vastaan käytävän taistelun vaikeus johtuu siitä tosiasiasta, että pelko voi tappaa. Alkukantaiset kansat pelkäsivät magiaa niin suuresti, että se todellakin tappoi, ja tällaiset seuraamukset olivat omiaan antamaan pontta tälle erheelliselle uskolle. Ellei niin käynyt, tarjolla oli aina jokin uskottavantuntuinen selitys; puutteellisen magian parannuskeino oli vieläkin suurempi määrä magiaa.

5. Maagiset taikakalut

88:5.1 (971.3) Koska mistä tahansa ihmisruumiiseen liittyvästä saattoi tulla fetissi, joutui varhaisimman ajan magia tekemisiin hiusten ja kynsien kanssa. Ihmisruumiin luonnollisiin jätöksiin liittyvä salailu juontaa juurensa sellaisesta pelosta, että vihollinen saattaisi saada haltuunsa jotakin ruumiista peräisin olevaa ja käyttää sitä vahingolliseen magiaan. Kaikki ruumiineritteet kätkettiin sen vuoksi huolellisesti maahan. Julkisesta sylkemisestä pidätyttiin pelosta, että sylkeä käytettäisiin turmiolliseen magiaan. Siksi sylky aina peitettiin. Jopa ruoantähteistä, vaatteista ja koristeista saattoi tulla magian välikappaleita. Villi-ihminen ei koskaan jättänyt mitään ateriantähteitään pöydälle. Ja kaikki tämä tehtiin pelosta, että itse kunkin viholliset saattaisivat käyttää näitä aineksia maagisiin riitteihin, eikä suinkaan siksi, että tällaisille tavoille olisi annettu mitään hygieenistä arvoa.

88:5.2 (971.4) Maagisia taikakaluja pantiin kokoon mitä erilaisimmista aineksista: ihmislihasta, tiikerin kynsistä, krokotiilin hampaista, myrkkykasvien siemenistä, käärmeenmyrkystä ja ihmisen hiuksista. Vainajan luut olivat perin maagisia. Jopa jalanjälkien tomua voitiin käyttää magiaan. Muinaiskansat uskoivat lujasti lemmentaikoihin. Veri ja muut ruumiineritteet kykenivät herättämään rakkauden maagisen tehovoiman.

88:5.3 (971.5) Kuvilla oletettiin olevan tehoa magian harjoituksessa. Kuvia rakennettiin, ja kun niitä kohdeltiin huonosti tai hyvin, uskottiin, että sillä olisi sama vaikutus kuvan esittämään henkilöön. Ostopuuhissa ollessaan taikauskoisilla henkilöillä oli tapana pureksia kovaa puunpalaa myyjän sydämen pehmittämiseksi.

88:5.4 (971.6) Mustan lehmän maito oli äärimmäisen maagista, niin olivat myös mustat kissat. Keppi tai sauva oli maaginen, niin myös rummut, tiu’ut ja solmut. Kaikki ikivanhat esineet olivat maagisia taikakaluja. Uuden tai korkeamman sivilisaation noudattamiin tapoihin suhtauduttiin niiden oletetusti pahan maagisen luonteen vuoksi paheksuvasti. Kirjoittamiseen, kirjanpainamiseen ja kuviin suhtauduttiin kauan aikaa tällä tavoin.

88:5.5 (971.7) Alkukantainen ihminen uskoi, että nimiin oli suhtauduttava kunnioittavasti – eritoten jumalien nimiin. Nimeä pidettiin entiteettinä, fyysisestä persoonallisuudesta erillään vaikuttavana tekijänä. Sitä pidettiin yhtä suuressa arvossa kuin sielua ja varjoa. Nimi annettiin lainan pantiksi; ihminen ei saanut käyttää nimeään, ennen kuin hän oli sen lainansa maksamalla lunastanut. Nykyään kirjoitetaan nimi velkasitoumuksen alle. Ihmisen nimestä tuli pian tärkeä tekijä magiassa. Villi-ihmisellä oli kaksi nimeä. Tärkeää nimeä pidettiin aivan liian pyhänä arkipäiväisissä tilanteissa käytettäväksi, sen vuoksi hänellä oli toinen eli jokapäiväinen nimi – lisänimi. Muukalaisille hän ei koskaan kertonut oikeaa nimeään. Jokainen luonteeltaan epätavallinen kokemus sai hänet muuttamaan nimensä. Toisinaan niin tehtiin, kun koetettiin parantaa sairaus tai saada onni kääntymään. Villi-ihminen saattoi saada uuden nimen ostamalla sellaisen heimopäälliköltä, ja ihmiset sijoittavat vieläkin rahaa arvonimiin ja oppiarvoihin. Mutta Afrikan bushmannien kaltaisten alkukantaisimpien heimojen keskuudessa ei ole olemassa henkilökohtaisia nimiä.

6. Magian harjoittaminen

88:6.1 (972.1) Magiaa harjoitettiin käyttämällä taikasauvoja, ”poppakonsteja” ja loitsuja, ja magian harjoittajalla oli tapana työskennellä alasti. Alkuaikain noitien joukossa oli naisia enemmän kuin miehiä. Magiassa ”lääkintä” merkitsee mysteeriä, ei hoitoa. Villi-ihminen ei milloinkaan tohtoroinut itseään. Hän ei koskaan käyttänyt lääkkeitä paitsi magian erikoistuntijain neuvosta. Kahdennenkymmenennen vuosisadan voodoo-tohtorit ovat tyypillisiä entisajan noitia.

88:6.2 (972.2) Magiassa oli sekä julkinen että yksityinen osa-alueensa. Poppamiehen, shamaanin tai papin harjoittamana magian oletettiin koituvan koko heimon hyväksi. Noidat, velhot ja taikurit toimivat yksityisen magian toimittajina – henkilökohtaisen ja itsekkään magian, jota harjoitettiin pakottamiskeinona aiheuttamaan asianomaisen vihamiehille pahaa. Kaksihenkisyyden käsitys – hyvät ja pahat henget – sai aikaan myöhemmän uskon valkoiseen ja mustaan magiaan. Ja uskonnon kehittyessä magia oli sana, jota käytettiin oman kultin ulkopuolella esiintyvistä henkitoiminnoista, ja se tarkoitti myös vanhempia aaveuskomuksia.

88:6.3 (972.3) Sanayhdistelmät, messuamis- ja loitsurituaalit olivat erittäin taikavoimaisia. Jotkin alkuaikojen loitsut kehkeytyivät lopulta rukouksiksi. Ennen pitkää alettiin harjoittaa jäljittelymagiaa; rukoukset esitettiin näytellen. Noitatanssit eivät olleet muuta kuin draamallisia rukouksia. Rukous syrjäytti vähitellen magian uhritoimituksen osana.

88:6.4 (972.4) Elehtiminen, joka on vanhempaa kuin puhuminen, oli pyhempää ja maagisempaa, ja matkimisessa uskottiin olevan paljon maagista voimaa. Punaiset ihmiset esittivät usein puhvelitanssin, jossa yksi joukosta näytteli puhvelin osaa, ja kun hänet sitten saatiin kiinni, se oli takeena edessä olevan metsästysretken onnistumisesta. Vapunpäivän seksuaalijuhlat olivat yksinkertaisesti jäljittelevää magiaa, väkevää viehättymistä kasvikunnan lisääntymisviettiin. Nukke ei aluksi ollut muuta kuin hedelmättömän vaimon käyttämä maaginen taikakalu.

88:6.5 (972.5) Magia oli se oksa kehitysuskonnon puussa, joka loppujen lopuksi kantoi tieteen aikakaudeksi kutsutun hedelmän. Usko astrologiaan johdatti astronomian kehittymiseen, usko viisastenkiveen johti metallienkäsittelytaitoon, kun taas usko maagisiin lukuihin laski matemaattisten tieteiden perustukset.

88:6.6 (972.6) Mutta maailma, joka oli näin täynnä taikakaluja, teki parhaansa hävittääkseen henkilökohtaisen eteenpäinpyrkimisenhalun ja aloitteellisuuden. Ylimääräisen ponnistelun tai ahkeruuden hedelmiä pidettiin maagisina. Jos miehellä kasvoi pellollaan enemmän viljaa kuin hänen naapurillaan, hänet saatettiin raahata päällikön eteen syytettynä sellaisesta, että hän oli houkutellut tämän lisäviljan laiskan naapurinsa pellolta. Barbarian aikakaudella oli tosiaankin vaarallista tietää kovin paljon, olihan aina uhkana mahdollisuus tulla teloitetuksi mustan magian harjoittajana.

88:6.7 (972.7) Tieto on vähin erin poistamassa elämästä uhkapelin elementtiä. Mutta jos nykyiset opetusjärjestelmät sattuisivat pettämään, tapahtuisi miltei välitön taantuminen primitiivisiin magiauskomuksiin. Monien niin kutsuttujen sivistyneiden ihmisten mielessä viipyy yhä näitä taikauskoisia käsityksiä. Kielessä on monia fossiileja, jotka todistavat, että rotu on ollut kauan aikaa maagisen taikauskon vallassa. Tällaisia kielen ilmaisuja ovat muiden muassa ”lumottu”, ”huonojen tähtien alla syntynyt”, ”riivattu”, ”olla henkeytetty”, ”taikoa olemattomiin”, ”loihtia esiin”, ”hyvät haltiat”, ”tenhoava”, ”noidannuoli” ja ”häneen meni pahuuden henki”. Ja älykkäätkin ihmiset uskovat yhä hyvään onneen, pahaan silmään ja astrologiaan.

88:6.8 (973.1) Muinainen magia oli nykyajan tieteen toukkakotelo – tarpeellinen aikanaan, mutta ei nyt enää käyttökelpoinen. Ja niinpä tietämättömän taikauskon harhakuvat kiihdyttivät ihmisten alkeellista ajatusmaailmaa aina siihen asti, kunnes tieteen käsitteet saattoivat syntyä. Tänään Urantia on tämän älyllisen kehityksen aamuhämärissä. Maailman toinen puoli tavoittelee ahnaasti totuuden valoa ja tieteen tuottamia tosiasioita, kun toinen puoli sen sijaan riutuu ikivanhan taikauskon ja vain heikosti naamioidun magian kourissa.

88:6.9 (973.2) [Esittänyt eräs Nebadonin Loistava Iltatähti.]

Información de fondo

Tulostettava versioTulostettava versio

Urantia Foundation, 533 W. Diversey Parkway, Chicago, IL 60614, USA
Yhdysvallat Puhelin: +1-773-525-3319
© Urantia Foundation. Kaikki oikeudet pidätetään