Jeesus ja Ganid

Tulostettava versio

Mo & Jen Siegel. Jerusalem

Mo Siegel, presidentti, Urantia-säätiö, Colorado, USA

Olimme, vaimoni Jen ja minä, muutaman viime vuoden aikana suunnitelleet erikoismatkaa 60-vuotissyntymäpäiväkseni. Päätimme seurata osittain matkaa, jonka Jeesus teki intialaisnuorukaisen Ganidin ja tämän isän Gonodin kanssa 26.4.22 – 10.12.23. Paitsi, että kävimme monissa heidän Välimeren-retkensä kohteessa, vierailimme myös Jerusalemissa ja Galileassa.

Odotustemme mukaisesti käynnit Jerusalemissa ja Galileassa tuntuivat erittäin merkityksellisiltä. Kahlasimme Galileanmeressä ja seisoimme Betsaidassa kohdassa, jossa Mestari muun muassa ruokki 5000, ihmistä ja asetti virkaansa evankelistat ja naisten ryhmän. Kiertelimme mäenrinnettä, jossa Mestari esitti virkaanasettajaissaarnansa, vaeltelimme hänen lapsuudenkotinsa kukkuloilla Nasaretissa. Tuntui ajoittain kuin unelta nähdä paikat, joissa Nebadonin Mikael vietti maista elämäänsä Jeesus Nasaretilaisena. Käydessämme eri paikoissa Israelissa luimme kohtia iPodistani, jolle olin ladannut Urantia-kirjan iTunes-sovelluskaupasta. Oppaamme pani lopulta sivuun Uuden testamenttinsa ja kuunteli, kun luimme sävähdyttäviä kertomuksia ja eloisa yksityiskohtia hänen ”iPod-Raamatuksi” kutsumastaan laitteesta.

Jo ennen makaamme Jen ja minä tiesimme, että Israelissa viettämämme aika tekisi syvän vaikutuksen Jeesuksen elämän ymmärtämiseemme. Emme kuitenkaan osanneet odottaa, että käynnit Egyptin Aleksandriassa ja Kyproksella osoittautuisivat niin suurenmoisiksi oppimiskokemuksiksi kuin ne sitten osoittautuivat. Vaikka käynnit Ateenassa, Rodoksella ja Italiassa olivatkin mielenkiintoisia, vasta silloin, kun seisoimme maaperällä, jossa Aleksandrian majakka ja kirjasto kerran sijaitsivat, aloimme todella ymmärtää, miksi Jeesus käytti matkaansa 19 kuukautta. Kävimme myöhemmin Kyproksella ja vaelsimme ylängöille, joilla Mestari vietti elämänsä viisi viikkoa. Juuri noilla kukkuloilla Jeesus ”taitavasti ja hellästi” hoivasi vakavasti sairastunutta Ganidia.

Urantia-kirja sanoo, että [h]änen Välimeren eri puolille suuntautuneen matkansa todellinen tarkoitus oli oppia tuntemaan ihmiset. Tällä matkalla hän tuli hyvin läheisiin kosketuksiin satojen ihmissukukunnan edustajien kanssa. Hän kohtasi ja rakasti kaikenlaisia ihmisiä: rikkaita ja köyhiä, ylhäisiä ja alhaisia, mustia ja valkoisia, oppineita ja oppimattomia, sivistyneitä ja sivistymättömiä, eläimellisiä ja hengellisiä, uskonnollisia ja uskonnottomia, moraalisia ja moraalittomia [1423:3, 129:3.8].

On tosiasia, että Jeesus vietti yli 550 elämänsä päivää matkustamalla kahden intialaisen ja heidän seurueensa mukana. Kuljeskellessamme Kyproksen karuilla vuorilla pohdiskelimme sitä, missä he mahtoivat syödä ja nukkua Ganidin kolmiviikkoisen sairauden aikana. Loihdimme silmiemme eteen kuvan siitä, millaiselta tämän näyttämön on täytynyt näyttää muista maailmoista katsottuna: Nebadonin luoja hoivaamassa terveeksi tätä intialaispoikasta vuorenrinteellä keskellä ei-mitään. Minkälaisen rakkaudesta kertovan näytöksen se tarjosikaan kaikkien maailmojen nähdä!

Laskeutuessamme vuorilta meitä hymyilytti ajaessamme Kyproksen vuorensyrjää täplittävien kristillisten kirkkojen ohitse. Jonakin päivänä heitä ihastuttaa saada tietää, että se samainen Jeesus, josta he opettavat, vietti viikkoja heidän kukkuloillaan.

Palataksemme pikakelauksella nykyhetken Urantialle voin todeta, että elämme maailmassa, jossa vauhdikkaasti kasvava intialaisväestö on lukumäärältään yli 1,1 miljardia. Ei ole uskoakseni mikään sattuma, että Jeesus vietti yli puolitoista vuotta intialaisnuorukaisen ja hänen isänsä seurassa. Uskon, että jonakin päivänä Intian kansa tulee tietämään Jeesuksen kiertomatkasta roomalaisessa maailmassa kahden intialaisen mukana, ja tämä tieto on tuova toivoa miljoonille nälkäisille sieluille, jotka uskovat nykyään, että Jeesuksen opetukset on tarkoitettu vain länsimaille. Jeesus osoitti todellisen armeliasta huolenpitoa valitessaan matkakumppaneikseen Gonodin ja Ganidin.

Kirjoitan tätä artikkelia lentomatkalla kotiin tältä ihanalta matkalta. Totuus on, että Jen ja minä lähdimme matkaan siksi, että halusin tuntea paremmin Nasaretin Jeesuksen ja siksi, että halusin välttyä kaikelta siltä, mikä liittyy 60 vuoden iän saavuttamiseen. Kuusikymmenvuotispäivä sujui hienosti: bussista ei irronnut yksikään pyörä. Odottamatonta sen sijaan oli taas uuden aarteen löytäminen Urantia-kirjasta. Kun Mestari sanoi evankeliuminsa olevan rikkaille ja köyhille, juutalaisille ja ei-juutalaisille, miehille ja naisille ja kaikkien rotujen, kansakuntien ja uskontojen ihmisille, hän todisti rakkautensa hoivatessaan terveeksi vakavasti sairastuneen intialaispoikasen Kyproksen kukkuloilla.