Miten Urantia-kirjan löytäminen on vaikuttanut elämääni

Tulostettava versio

Bill Evans

Bill Evans, New York, Yhdysvallat

Elettiin vuotta 1969. Olin parikymppinen ja seurasin huolettoman surfaajan ”uraani” New Yorkin Long Islandilla. Sitten yksi meistä lensi Puerto Ricoon ottamaan selvää aaltotilanteesta. Aallot löytyivät tuntemattomasta mutta nykyisin kuuluisasta rannikkokaupungista nimeltään Rincón.

Usea ryhmäläisistä päätti lentää Barbadokselle saatuaan kuulla, että siellä myrskysi, mikä tietäisi hyvää aallokkoa. He kuitenkin havaitsivat olosuhteet kelvottomiksi. Täyttääkseen tekemisen puutteensa he laskeutuivat yhteen Barbadoksen luolista mukanaan mankka ja Led Zeppelin viimeisin albumi. Astuttuaan sysipimeään luolaan, he soittivat nauhan loppuun ja istuivat hiljaisuudessa, kun kuuluviin tuli kummallinen ääni, joka puhui seitsemännestä taivaasta, Jeesuksesta ja muusta senkaltaisesta. Kun he poistuivat luolasta, sieltä kömpi esiin myös viisissäkymmenissä oleva mies pitkään ponchoon pukeutuneena. Hän sanoi vastaukseksi heidän kysymyksiinsä: ”Kun palaatte Valtoihin, etsikää käsiinne Urantia-kirja.”

En ollut mukana, mutta tarina kerrottiin minulle myöhemmin yksissä bileissä. Se sytytti sisimmässäni jotakin, ja minun oli pakko löytää tuo kirja. Kävin kirjastoissa ja kirjakaupoissa, mutta missään ei sitä ollut eikä siitä ollut kuultu. Tiesin kuitenkin Sayvillessä yhden kirjakaupan. Sitä piti iäkäs pariskunta, jonka koko elämä oli pelkkiä kirjoja. Eivät hekään olleet koskaan siitä kuulleet ja väittivät, ettei sellaista olekaan. Intin, että kylläpä vain on, jolloin he kaivoivat esille paksun opuksen, jonka kannessa oli ”U”. Lehteillessäni sitä, näin heti ”Uranuksen” perässä: Urantia-kirja. Omistaja sanoi: ”Voin hommata kirjan sinulle.” Tilasin kaksi, ja viikkoa myöhemmin noudin kaksi suurta sinistä kirjaa.

Toinen niistä on vieläkin oma kirjani pullistuneine sivuineen ja irtirepeytyneine selkämyksineen, minkä selityksenä on se, että se on mukanani hiekkarannoilla ja että olen lainaillut sitä muille. Siinä on karaktääriä, ja se on aarteeni!

Olen lueskellut tätä sinistä kirjaa löytöpäivästä lähtien. Aluksi luin sen kannesta kanteen. Jossakin kohtaa Jeesus-lukuja tiesin, että se on totuus. Se oli muuttanut elämäni ja sytyttänyt minussa halun saada tämä sanoma muille. Uskon, että tie kiroukseen on lavea ja ahkerasti kuljettu, kun sen sijaan Hänen tiensä on kaita, ja harvat löytävät sen. Toivon, että yritykseni tutustuttaa ihmiset tähän kirjaan, johdattavat heidät kaidalle tielle.

Itselleni se on tuonut tyyneyttä, jota minulla ei koskaan ennen ollut. Rukoilen, että Mestarille palauttamani kolikot riittävät päästämään minut ensimmäiseen mansiomaailmaan, jotta voisin tehdä enemmän. Uskon aivan varmasti, että Jumala on Isäni, ja että Jeesus on hänen Poikansa ja minun veljeni, niin kuin on ihmiskuntakin.

Toivon tapaavani teidät kaikki – jos ei täällä, niin ensimmäisessä mansiomaailmassa.